Pirkanmaan maakuntamuseo järjesti jo toistamiseen kulttuuriympäristön hoidon leirin Valkeakosken Sääksmäellä. Vetoapua saatiin tällä kertaa Metsähallitukselta ja Museovirastolta. Leiri ajoittui elokuun viimeiseen viikonloppuun 29.-31.8.2014 ja majoituspaikkana toimi viime vuoden tapaan Pappilanniemen kurssikeskus. Leirille oli ilmoittautunut 20 arkeologiasta, historiasta ja ympäristönhoidosta kiinnostunutta henkilöä. Leiriläiset olivat iältään 24-77 -vuotiaita ja kotoisin eripuolilta Etelä-Suomea.
Ensimmäisenä leiripäivänä, perjantaina oli ohjelmassa opastettu retki Rapolan linnavuorelle, josta aukesivat huikeat auringonlaskun kultaamat maisemat Vanajavedelle. Illan päätteeksi paistettiin avotulella lettuja ja tutustuttiin porukkaan.
Lauantaiaamun aloitti parituntinen tiivis tietopaketti, jossa esiteltiin leirijärjestelyissä mukana olevat tahot, Pirkanmaan maakuntamuseo, Metsähallitus ja Museovirasto, sekä kerrottiin niiden toiminnasta kulttuuriympäristön parissa. Lisäksi esiteltiin leirin talkookohteet ja niissä tehtävät hoitotyöt. Lounaan jälkeen tartuttiin oksasaksiin Rupakallion kalmistoalueella, jossa raivattiin aluskasvillisuutta ja siivottiin raivaussahan jälkiä. Muutamassa tunnissa maasto näytti jo aivan toiselta.
Rupakallion lisäksi lauantaina niitettiin, raivattiin ja siistittiin Hirvikallion kalmistoaluetta. Siellä tulokset olivat vieläkin selkeämmin nähtävissä jätekasojen kohotessa toista metriä korkeiksi ja niitetyn alan kasvaessa silmissä.
Ja leppoisat tauothan kuuluvat talkoisiin myös 🙂 Hirvikalliolla meitä hämmästytti ja viihdytti leiriläinen, joka osasi lehdellä soittamisen jalon taidon!
Lauantaipäivän talkoourakan jälkeen saunottiin, uitiin, paistettiin makkaraa ja nautittiin Pappilanlahden vastarannan mökkiläisten tarjoamista upeista venetsialaisillan ilotulituksista.
Sunnuntai alkoi reippaalla kävelyretkellä Huittulan kylälle. Kuvankaunis raittikylä heräsi aivan uudella tavalla eloon paikallisoppaan johdolla. Retki päättyi Sääksmäen kotiseutumuseolle, joka oli päivän talkookohde. Talkoissa museorakennuksen sisätiloja siivottiin, ikkunat pestiin ja seinien puutuholaisvauriot dokumentoitiin.
Myös kotiseutumuseon pihapiiriä raivattiin ja rakennuksille tehtiin erilaisia pieniä kunnostushommia, kuten siivottiin alustat, harjattiin seinät ja perustuskivet, lisättiin maavaraa ja puhdistettiin piipun tiiliä. Uskomatonta, miten parinkymmenen hengen porukka saakin niin paljon aikaan muutamissa tunneissa.
Kotiseutumuseon pihassa seisova pieni aitta sai talkoissa uudet portaat. Vanhat hirsiportaat olivat pahoin lahonneet. Ne purettiin ja tilalle rakennettiin uudet, entisiä vastaavat. Ja vielä, museorakennuksena toimivan parituvan kaksi alinta hirttä oli jatkettu ja jatkoskohta hieman painunut. Painuminen pysäytettiin asettamalla kohdalle uudet tukikivet.
Sunnuntaina raivattiin myös museon lähellä Huittulantien varressa olevan muinaisen uhrikiven ympäristöä. Se voisi olla erinomainen adoptiokohde jollekin lähistön innokkaalle vapaaehtoisporukalle!
Näin järjestäjän näkökulmasta leiri onnistui yli odotusten. Mitä ilmeisimmin myös leiriläiset nauttivat, sen verran iloisia ilmeitä näkyi aherruksen keskellä ja palautelomakkeellakin leiri sai kouluarvosanan 9,5!
– Miia Hinnerichsen
0 kommenttia aiheesta “Tunnelmia kulttuuriympäristön hoidon leiriltä”