Tampereen Nuijanniemen lapinraunio sijaitsee entisen Pohjaslahden pitäjän (nyk. Mänttä-Vilppulan) Tarjanneveden itärannalla. Röykkiö on rakennettu Nuijasalmen suulle liikenteellisesti keskeiselle paikalle. Nykyisin röykkiön muoto on soikeahko ja se on kooltaan noin 3 x 5 metriä. Korkeutta sillä on noin 70 senttimetriä.
Tutkijoiden tietoon kohde tuli vuonna 1969, jolloin lääkintöneuvos Einar Palmén toimitti Kansallismuseoon kaksi pronssirengasta, jotka vahtimestari Paavo Järvinen oli rauniosta löytänyt.
Rauniota tutki Matti Huurre vuonna 1970. Hän löysi röykkiöstä nuolenkärjen ruodon, rautaesineen muruja, hiiltä, palanutta luuta ja noin 50 kappaletta saviastian muruja. Löydettyjen luiden perusteella kohdetta pidetään hautana. Huurteen tutkimusten perusteella röykkiön alkuperäinen halkaisija on ollut noin kuusi metriä. Tutkimusten jälkeen raunion kivet kasattiin takaisin paikalleen.
Nuijanniemen löydöt ovat vaikeita ajoittaa. Löydetty keramiikka on kenties nk. Luukonsaaren keramiikkaa, joka on perinteisesti ajoitettu vuosiin 1000 eKr. – 300/ 400-luku jKr. Röykkiön ajoittaminen tehtiin poltetuista luista. Ajoituksen tulos oli 262 – 420 jKr. Nuijanniemen lapinraunio ajoittuu siis nuoremmalle roomalaiselle rautakaudelle.
Sijainti
Lapinraunio sijaitsee Tarjanneveden itärannalta pistävän Nuijanniemen luoteisniemekkeessä, 1,4 km länteen Makkoskyläntieltä. Niemekkeelle vie Nuijaniementie, jonka päässä on pienvenesatama ja siihen kuuluva parkkipaikka. Röykkiö on kallion laella noin 30 m rannasta ja muutamia kymmeniä metrejä parkkipaikalta. Kohteen koordinaatit (KKJ 3) ovat P:6891037 ja I:3349987.
Hoito-ohjeet
Röykkiön ympäristö on nykyisin siisti. Kohteen hoito on lähinnä röykkiön rakenteiden päällä kasvavan kasvillisuuden poistamista ja ympäristön pitämistä siistinä. Kohteen kannalta myös sen kunnon seuranta on tärkeää.
Muuta huomioitavaa
Kohteelle ei johda virallista polkua, eikä siellä ole opasteita. Nuijanniemen luonnonsuojelualue soveltuu omatoimiseksi retkeilykohteeksi. Alueella on venevalkama.
0 kommenttia aiheesta “Nuijanniemen lapinraunio”