Kangasalan Sarsassa sijaitsee yksi Suomen pitkäaikaisimmista asuinpaikoista. Paikalla on asuttu noin 8000 vuoden ajan eli lähes koko esihistoriallisen ajan. Laajuudeltaan ja merkitykseltään Sarsa on yksi huomattavimmista muinaisjäännösalueista paitsi Pirkanmaan myös koko Suomen mittakaavassa. Alueen esihistoriallisissa löydöissä ovat edustettuina kaikki läntisen Suomen kivikauden ja Sisä-Suomen varhaisen metallikauden vaiheet. Sarsan löytöpaikan mukaan on nimetty myös varhaismetallikautinen tekstiilipainanteinen keramiikka.
Sarsan esihistoriallinen asutus on tunnettu vuodesta 1920. Arkeologisia kaivauksia siellä on tehty useaan otteeseen 1920-30 -luvuilla sekä 1950-1970-luvuilla. Viimeksi Museovirasto tutki aluetta vuosina 1998 ja 1999-2002 (Pohtiolampi). Sarsan muinaisjäännösalue on noin 10 hehtaaria laaja ja siihen kuuluu parikymmentä muinaisilla rantaterasseilla sijaitsevaa asuinpaikkaa.
Kivikaudelta 1600-luvun alkuun saakka Längelmävesi, Vesijärvi ja Pälkänevesi muodostivat yhtenäisen järvialtaan, josta vedet laskivat Sarsan virran ja kosken kautta Roineeseen. Maankohoaminen oli luoteessa nopeampaa kuin kaakossa, joten kaakkoisrannalla vesi kohosi hitaasti. Kesäkuussa 1604 vesimassat puhkaisivat Kostianvirran, jota pitkin Pälkänevesi alkoi virrata Mallasveteen. Pälkäneveden ja Längelmäveden yhdistäneen salmen paikalle syntyi puolestaan Iharinkoski. Tapahtuman kerrotaan olleen äkillinen ja se mullisti Sarsan maiseman. Längelmävesi, Vesijärvi ja Pälkänevesi erkanivat omiksi altaikseen ja Sarsan uoma kuivui. Samalla Sarsan myllyt jäivät käyttökelvottomiksi.
Pohtio I -kohteelle on kunnostettu muinaisjäännöspolku ja sen varressa on myös nähtävillä ennallistus yhdestä tutkitusta liedestä.
Sijainti: Pohtiolammentie, GPS 61.44987096866853, 24.122146175640864
0 kommenttia aiheesta “Sarsa Pohtio I, Pohtio II-III ja Tiilitehdas”